sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Heinäkuun hirnahdukset



Hei vaan ja hyvää heinäkuuta lukijat! Tosin taitaa tämä heinäkuukin olla pian ohitse. Mihin se kaikki aika oikein häviää? Tosiaan blogi on ollut varsin hiljainen myös nyt kesällä. Ihan kauniita kesäpäiviä on kyllä ollut ja Elviksen kanssa ollaan nautittu niistä parhaamme mukaan. Työt vaan tuppaa haittaamaan harrastusta. Aloitin uudessa työpaikassani vasta helmikuussa, niin kesälomia ei minulle ehtinyt kertyä kuin naurettavat neljä päivää, heh. Ylitöitä tekemällä "tienasin" itselleni kuitenkin vielä viidennen vapaapäivän, joten sain minä sentään kokonaisen viikon viettää kesälomaa. Viikko meni yhdessä hurauksessa, mutta koitin ottaa siitä kaiken ilon irti. Alkuviikko "mökkeiltiin" kun olin talonvahtina vanhempieni kotona. Sisu olikin tosi onnessaan, kun sai olla paljon pihalla vapaana. Itse pidän myös todella paljon luonnon rauhassa olosta ja plussana talo sijaitsee vielä varsin lähellä Elviksen tallia. Miten kivaa onkin, kun oma heppa on vain muutaman hassun kilometrin päässä. Sitä kun on joskus joutunut ajamaan yli 25 km suuntaansa, että pääsee hevostaan rapsuttelemaan...

Loman loppupuolella otin kunnon irtioton arjesta ja lähdin ystäväni kanssa kylpylälomalle Tallinnaan. Hyvää ruokaa, ostoksia, vanhan kaupungin kiertelyä, hierontaa ja kylpylässä uintia. Juuri sitä mitä tarvitsin. Eläimistäkään ei tarvinnut huolehtia, kun Sisu oli vanhempieni hoidossa ja Elviksestä huolehti kaverini tallilta. Lyhyen loman jälkeen koitti paluu arkeen. Arkeen on kuulunut tavalliseen tapaan Elviksen liikutusta niin ratsain, kuin silloin tällöin myös kärryillä. Kentällä menoa olen kyllä vähentänyt aika reilusti, sillä yötä päivää laiduntaminen on vienyt ruunaherralta mehuja.
Se nyt vaan on aika rankaa vahtia tammoja ja syödä 24/7. Laidun sijaitsee vielä kaiken lisäksi osittain rinteessä, joten hepoille tulee hyvää treeniä, kun ne joutuvat kävelemään mäkeä ylös ja alas. Itsekkin joudun melko usein mäkeä ylös tarpomaan, kun hepat sattuukin olemaan siellä ihan laitumen perällä. Tuleepahan se kesäkunto (ehkä) itsellekin!

Ruuna preerialla

:)



Kentällä Elvis on tosiaan ollut varsin vetelä. Siksi olen nyt käynyt kentällä vaan kerran tai pari viikossa ja silloin yrittänyt tehdä jotain piristävää treeniä. Tempon vaihteluita, vaihtelevia tehtäviä ja parina kertana ollaan ylitetty koulutreenin ohessa kavaletteja. Kivasti muuten meni kavaletit. Elvis on selkeästi kehittynyt ponnistuspaikan hahmottamisessa, eikä liioittele hypyissä enää niin paljoa. Maastossa ollaan tehty aika usein rentoja lenkkejä. On ihan mukava, kun voi ihan oikeasti vain nauttia matkasta ja vaikka höpötellä kaverin kanssa samalla, mikäli ollaan maastoseuraa saatu. Tänään kyllä Elvis taas näytti, ettei se mikään pystyynkuollut ole. Askel oli reipas heti pihasta lähtiessä. Alkukäyntien jälkeen minun ei tarvinnut, kuin sanoa "mene vain" niin ruuna lähti ravaamaan lennokkaasti, korvat hörössä. Hiittilenkillä annoin Elviksen päästellä niin kovaa, kuin se halusi. Vauhtia riitti, mutta päättömäksi touhu ei mennyt. Toisella kerralla mentiin hiittilenkki sitten laukaten ja Elvis venyttikin askelta mielellään. Kyllä muuten löytyi kunnolla ponnistustakin takaa.

Mukavan maastoretken kruunasi tänään luontoelämys. Tallin omat, rauhalliset maastot tarjoavat näitä luontoelämyksiä silloin tällöin ja tänään tuli törmättyä sitten rantakäärmeeseen. Se oli sellainen ihan pienen pieni, söpö käärmeen poikanen! Ikinä en ollut ennen rantakäärmettä nähnyt ja siinä se nyt möllötti keskellä tietä. Onneksi oltiin juuri silloin menossa käyntiä, eikä täyttä laukkaa :D

Asiaan kuuluvasti on kesämassua kasvateltu


Luontoretkistä puheen ollen täytyy valitettavasti minun nyt kertoa, että meidän vaellusretkisuunnitelma on ainakin tällä hetkellä jäissä. Meidän vaelluskaveri oli ilmeisesti liukastunut laitumella ja on nyt vielä toipilaana. Voi olla, ettei me vaellukselle tänä kesänä päästä, sillä me ei todellakaan lähdetä lähen 30km lenkkiä heittämään ellei olla sata varmoja, että hevoset on siinä kunnossa, että ne siihen vaivatta pystyvät. Yksinään en Elviksen kanssa kuitenkaan lähde kotaretkelle. Toivotaan nyt parasta, että kaveri tulisi pian kuntoon. Sopiva reitti ja taukopaikka meillä on jo katsottuna.

Tänä kesänä tuntuu menneen turhan monen suunnitelman pieleen loukkaantumisten takia. Meidän piti esimerkiksi saada valmentaja kotitallille, mutta homma meni puihin kun osallistujia ei ollutkaan enää tarpeeksi. Yhdellä ratsulla alkoi hankoside oireilla, toiselle tuli toista ja yksi ratsastajakin joutui ilmalennon jälkeen pitäytymään poissa ratsailta. Harmikseni meillä ei nyt siis ole ollut kotitreenejä ja kaveri kisareissuillekin uupuu. Mutta sellaista se on tämä hevosharrastus. Otetaan me vaan nyt Elviksen kanssa vaikka rennosti. Jonkin uintireissun voisi kyllä heittää, kun se ei vaatisi treenaamista...


Kesältä 2015

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Elviksen kesähörinät




Elvikselle kuuluu hyvää! :) Herra nautiskelee suuresta, rehevästä laitumesta parin lämminverisen tamman ja armaan suomineidon Hilinsä kanssa. Laitumella yötäpäivää syöpöttely on tehnyt ruunaherrasta varsin lauhkean, jopa vetelähkön. Niimpä kuumimmat päivät on ruuna saanut suosiolla levätä. Vapaapäiviä on muutenkin tullut pidettyä nyt useampi viikossa. Vähän kesälomaa hevosillekin. Itsellänihän ei kyllä mitään kesälomaa ole kuin vaivaisen viikon verran. Muuten painetaan duunia koko kesä. Töiden takia on taas tämä kirjoittelu vähän jäänyt ja on tässä ollut vähän kaikkea muutakin vastustusta. Muutama päivä tuli tässä vietettyä keskussairaalassakin tiputuksessa, kun sain oikein, oikein äkäisen noroviruksen, yäk!

Elviksen jäääärjettömän iso laidun. Aikamoinen työ hakea ruuna tuolta ihan perältä töihin.

Tyytyväinen herra :)

Kentällä olen Elviksen kanssa treenaillut nyt noin kerran viikossa. Tuntuu, ettei ruunalla riitä oikein virtaa tylsähköön kenttätreeniin nyt laidunkaudella. Tosin treeniä on saanut piristettyä hyvin laittamalla vaikka muutaman puomin ylitettäväksi. Ja maastossa ruunalla kyllä riittää vielä virtaa. Mukavasti on kuitenkin se ylimääräinen pöllövirta jäänyt laitumelle. Lähes perinteeksi on nyt meillä alkanut muodostua sunnuntaiajelu. Tänäänkin ruuna pääsi kärryjen eteen ja se taisi olla nyt jo neljäs kerta, kun sunnuntaita vietetään kärryttelyn merkeissä. Mutta kun se vaan on niin kivaa vaihtelua!

Elvis tulee laitumellakin aina vastaan <3


Näin kesän saavuttua olen pohtinut myös kisoissa käymisen mahdollisuutta, mutta valitettavasti tällä hetkellä meidän kanssa yleensä kisaamaan lähteneen tallikaverin hevonen on  nyt sairaslomalla loukkaantumisen johdosta. Kaipa sitä yksinkin voisi lähteä kisareissulla, mutta olisi se vaan niin paljon kivempaa ja helpomaa niin minulle, kuin Elviksellekin jos mukana olisi tuttu hevonen ja tutut apukädet. Haasteita tuo myös se, että teen pitkiä työpäiviä maanantaista perjantaihin ja joskus myös lauantaisin. Lisäksi meillä on kuljetusongelma, kun yleensä kisoihin ollaan päästy tallikaverin kyydillä. Mutta pitää miettiä ja pähkäillä asiaa samalla kun nautitaan ihanasta kesästä. Joitakin muitakin kesäsuunnitelmia meillä on, sillä tarkoituksena olisi toteuttaa jokin kiva vaellusretki. Retki pitää tietenkin suunnitella hyvin. Pitää suunnitella hyvä ja turvallinen reitti ja keksiä kuinka toteutetaan huoltotoimet, eli hevosten juotto ja syöttäminen. Tarkoituksena olisi löytää esimerkiksi joku laavu, jossa voitaisiin pysähtyä tauolle. Toivottavasti joku kiva paikka löytyisi. Toivottelen näin pienen ajovideonpätkän myötä kivaa kesän jatkoa kaikille :)



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Paljon onnea Elvis!


Komea herra 23v.


<3

Blogissa on ollut hiljaista pitkään. Tänä aikana on sattunut kaikenlaista ja totesin, että minun on vain keskityttävä hoitamaan pakolliset asiat. Blogin kirjoitaminen on kuitenkin minulle vain harrastus, joten päätin pitää siitä taukoa. Kaikesta huolimatta täällä ollaan taas ja nyt minulla onkin erittäin hyvä syy kirjoitella. Tänään, 28.5. Elvis täyttää komeat 23 vuotta! Onnea Elvis! Syntymäpäivien kunniaksi piti tietysti järjestää kuvaukset. Synttärikuvailusta alkaa tulla meillä jo melkein perinne, joten olin tosi mielissäni, kun Jenna lupautui tällä(kin) kertaa tulla kuvaamaan. Kuvaukset toteutettiin helatorstaina 25.5. kun meillä molemmilla oli pyhäpäivän ansioista vapaata töistä. Tulokset olivat mielestäni ihan huippuja. Saatiin ihania yhteiskuvia, kauniita muotokuvia ruunaherrasta ja kirsikkana kakun päällä, vauhdikkaita ratsastuskuvia.


Suloisuus





Puspus
Ensin kävelimme metsikköön ottamaan yhteiskuvia maasta käsin. Elvis suhtautui kuvaamiseen tyynen rauhallisesti, eikä tällä kertaa hermostunut vaikka poikkesimme tieltä umpimetsään. Yhteiskuvien jälkeen otimme kuvia Elviksestä vielä laitumella. Siinä sitten tuli se idea, että mitäs jos saisin viimein todistusaineistoa meidän hurjastelusta. Aina silloin tällöin käyn nimittäin ratsastamassa ilman satulaa ja silloin askellajina voi olla myös laukka. Ilman satulaa laukkailua on tullut tehtyä myös pellolla kiitäen. Mutta tätä ei vaan ole kukaan koskaan nähnyt. No mutta nytpä on! Laukattiin mäkinen laidunpelto pari kertaa ylös ja Jenna sai otettua mielestäni varsin kivoja kuvia. Eka laukkapätkä oli kyllä meillä varsin hissuttelua, sillä Elvis tuntui koko ajan siltä, että se aikoo pukittaa. Jonkin pienen pienen pompunhan se tekikin. Toinen kerta sujui sitten paremmin ja vauhdikkaammin. Kivaa oli!






Kivaa oli molemmilla :)


Tänään syntymäpäivää vietetään sitten mukavan maastoilun ja herkkujen parissa. Elvikselle piti tietysti ostaa uuden sadon porkkanoita ja mehukkaita omenia. Veikkaan, että Elvis on mielissään :)



Blogin pariin palaan näillä näkymin piakoin myös uudestaan. Viikko sitten kävimme nimittäin Jennan kanssa Hevoset Kaivarissa tapahtumassa ja jakaisin mielelläni tunnelmia ja kuvia myös sieltä. Kuulemiin!

Kaunis mies <3

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

kökköä jääkökköä

Maaliskuussa on kevät päässyt etenemään varsin vauhdilla lämpimien päivien ansiosta. Kevät on tuonut mukanaan ihanaa valoa, mutta myöskin vaihtelevaa säätä lumipyrystä kaatosateeseen. Alkuviikosta täällä oli kunnon kevätmyrskykin. Sähköjä oli poikki ja puita kaatui. Myrskyn tuoma kaatosade sai täällä meillä niin pitkään hyvänä pysyneet maastotkin luistelukentäksi. Kenttähän on ollut jäinen jo viikon verran ainakin, mutta maastossa oli vielä lumiset pohjat tähän asti. Laitan tähän postaukseen videon parin viikon takaa, kun käytiin Elviksen kanssa maastossa vähän reippaammalla maastolla. Elvis oli taas melko innoissaan, joten "prr" ja "soo" kuuluuvat videollakin varmaan sen parisataa kertaa. Yksi mäki päästeltiin vähän reippaampaa laukkaa ja lopussa Elvis meinasi alkaa pukittelemaan. Tämän takia videolla kuuluvat vähän napakammat komennot hidastaa :)



 Jäätiköllä me ei lähdetä terveydellä (tai hengellä) leikkimään, joten askellajina on käynti. Kuluneet päivät ovat siis olleet vain kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Joissain paikoin jopa kävely on tuntunut vähän extremeltä. Jään alta alkaa pikkuhiljaa paljastumaan onneksi jo hiekkaakin. Elvis on tästä nauttinut kovasti ja ottanut kunnon mutakylpyjä tarhaillessaan. Ruuna on kyllä näyttänyt parina päivänä suorastaan järkyttävältä kuraisen talvikarvansa kera. Alla olevat kuvat eivät ole ehkä herkimmille silmille tarkoitettuja. Löydettiin me Elviksen kanssa tänään myös kevään ensimmäiset routakuopat. Kuoppia ei onneksi ole kuin tietyin paikoin, mutta pääsipä silti yksi yllättämään. Menin traktorin uraa pitkin käyntiä, kun yhtäkiä maa pettikin toisen etujalan alta. Tiehen jäi ihan kunnon reikä, mutta ihme ja kumma Elvis ei edes horjahtanut. Kerrankin kävi tuuri.
Herra hyväntuulinen rapaturkki

Kaunista....
Muuten meille ei kuulu mitään sen ihmeellisempää. Elviksen iho on toisaalta parempaan päin, mutta toisaalta on uusiakin kutina/rupikohtia ilmestynyt. Talvikarvakin irtoaa kovaa vauhtia ja kutittaa ihan varmasti sekin. Olen eläinlääkärin ohjeiden mukaan muokannut ruokintaa ja nyt Elvis syö esimerkiksi uutta kivennäistä. Kokeilussa on nyt Marstall Force. Toivottavasti se vaikka auttaisi ihon parantumisessa ja vastustuskyvyn ylläpidossa. Ruokinnan tuloksethan me kyllä nähdään vasta pidemmän ajan päästä.

Sisun kanssa saatiin agilityn jatkokurssi pakettiin. Paljon taas opittiin ja hirmu hauskaa on ainakin ollut. Agility on kyllä ollut sellainen harrastus joka jaksaa piristää rankan päivänkin jälkeen. jatkokurssilta on meidän tarkoitus jatkaa nyt ihan vakituiseen treeniryhmään. Jatketaan siis agilityä edelleen ohjatussa ryhmässä. Agilitystä olen ilokseni saanut videomateriaalia, kun Joonas on ollut mukana kuvaamassa. Sisusta ja agilitystä voisin tehdä kyllä ihan oman postauksensa. Nyt kun minulla olisi ihan kivoja kuvia myös Sisun juoksentelusta vapaana maalla. Tähän laitan vain pari maistiaista kiusaksi.

Iloinen lentävä karvapallo

"Slurps"


Meidän perheen uusimmille tulokkaille eli gerbiilipojille kuuluu myös hyvää. Pojat ovat hirmu reippaita ja tämän kuukauden aikana kesyyntyneetkin jo kivasti. Mese ja Ruuti tulevat kyllä aina heti paikalle, kun terraarion äärelle saapuu ihminen. Pikkuvipeltäjistä pitäisi vielä yrittää saada kuviakin, mutta se on aika haastavaa. Pitäisi saada valaistuskin suunnattua paremmasta paikasta. Mutta palataan gerbiileihin taas sitten myöhemmin uudestaan. Nyt kirjoittaja häipyy peiton alle, jotta jaksetaan taas kohdata yksi arkipäivä ja se aina niin vaikea aamuherätys.

Ostin meille uudet, kevyet suojat kurakelillä maastoiluun. Nää näyttää ihan kivalta normaalivalossa.

Suojissa on kuitenkin mustaa heijastinta. Iso plussa näkyvyydelle!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Uusien tulokkaiden esittely!


Sunnuntaiajelulla (joka Elviksen mielestä oli toki lämmittelyn jälkeen hiittipäivä)


Tällä kertaa blogiin tuleekin hiukan erilaista sisältöä. Nyt ei syvennytä kertomaan Elviksen kuulumisia, eikä parrasvaloihin tällä kertaa pääse Sisu-koirakaan. Elviksen kanssa olen kyllä harrastanut arjen keskellä säännöllisesti, vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan ruuna on toiminut ratsastaessa kuin unelma: reipas, rento ja pehmeä kuin muovailuvaha. Toisinaan harrastuksen hohtoa on saanut ihmetellä itsekin, kun taivaalta vihmoo räntää, on pimeää ja pohjana paikoin luistelukenttä. Kuvamateriaalia ei illan pimeydessä (ja kiireessä) saa ja totta puhuen motivaatiokin on ollu muutamana päivänä hukassa. Elviksen iho-ongelmille kun ei sittenkään näy loppua. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan jatketaan taas ihon pesua, jätetään uusin rehu ruokinnasta pois ja tehostetaan vastustuskykyä kunnon vitamiinikuurilla.

Sisu on ollut reippaana tallikoirana mukana tallilla lähes joka päivä. Lisäksi sunnuntaisin ollaan jatkettu agilityn harrastamista. Erilaisia ohjaustaktiikoita, putkia, pujottelukeppejä ja Sisun lempparia eli puomia on tullut treenailtua. Meillä on mennyt treeneissä kivasti, mutta valitettavasti nyt parina kertana on jäänyt kuvaaja uupumaan matkasta. Mutta ei jäädä nyt sitä murehtimaan vaan siirrytään tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli meidän uusiin perheenjäseniin!

Uudessa kodissa

Blogissani näytinkin jo yli kuukausi sitten pienen sneakpeakin meidän vanhasta akvaariosta, josta on nyt muovautunut terraario kahdelle pikku jyrsijälle. Vajaa pari viikkoa sitten nimittäin suuntasin jännittyneenä auton nokan kohti Orimattilaa ja Cherry Berry's gerbiilien kasvatuskotia. Täältä ihastuttavasta paikasta sain mukaani kaksi pikkuriikkistä, suloista gerbiilipoikaa. Terraariossa vipeltävät nyt veljekset Cherry Berry's Mr. Right One eli tutummin Ruuti ja Cherry Berry's Mercedes, jonka kutsumanimi on ollut vielä hakusessa. Mercedestä on tullut kutsutta tietysti Meseksi, mutta myös moneksi muuksikin. Nimiehdotuksia otetaan vastaan, sillä jostain syystä tälle vaalealle herkkäsielulle ei ole ihan "omaa" nimeä tullut. Ruuti on taas luonteeltaan niin pippurinen tapaus, etten parempaa nimeä sille voisi keksiäkään.
Cherry Berry's Mr. Right One "Ruuti"

Ruuti


Cherry Berry's Mercedes "Mese"


Pojat ovat syntyneet 5.12.2016 eli ovat täyttäneet vasta 4kk. Mr. Right One eli Ruuti on väriltään Nutmeg eli tuollainen punaruskea, ripauksella mustaa. Mercedes eli Mese taas on värinsä puolesta harvinaisuus gerbiilien maailmassa. Mesen väri on Rust point eli tällä gerbiilillä on kermanvärinen turkki, jossa häntä, korvat ja kuononpää ovat värittyneet oranssilla. Varsin suloisia ovat kyllä nämä molemmat veljekset! Gerbiilit asustavat siis terraariossa, jonka koko on 90cm x40 cm x45 cm. Tuohonhan siis mahtuisi enemmänkin asukkeja, mutta minä haluan mielummin, että tilaa on enemmän per nokka. Gerbiilien terraariota olen sisustanut osittain itse tekemilläni jutuilla, mutta zooplussasta tuli nyt tilattua koiranruuan lisäksi gerbuille pajusilta ja tuollainen leikkitorni. Gerbut ovatkin kyllä tykänneet kovasti näistä terraarion uusista elementeistä ja mikäs sen mukavampaa, kuin seurata vipeltäjien menoa niiden touhutessa innoissaan omia juttujaan. Sisukin tykkää aina toisinaan tulla viereeni katselemaan gerbiilejä lasin läpi. Alta voittekin itse nähdä pienen videokoosteen gerbiilien touhuista. Kuulemiin taas!

Mese sisustaa :)

perjantai 24. helmikuuta 2017

Arjen pyörteissä

Ei huonot maisemat mulla töissä


Viime postauksessa varoittelinkin, että blogin kirjoittelu voi jäädä vähemmälle tulevaisuudessa. Nyt olen pari kokonaista viikkoa työskennellyt uudessa työpaikassa. Olen kyllä viihtynyt hyvin ja oppinut paljon uutta, mutta pakko myöntää että rankkaa on. Kroppa huutaa hoosiannaa, kun se joutuu tekemääm paljon sellaista mihin se ei ole tottunut. Työni sisältää kassahommien lisäksi hyllyttämistä, varastohommia ja trukilla ajoa. Monipuolista ja mielenkiintoista hommaa siis.

Työ vie ajastani noin 9,5h päivässä, kun mukaan lasketaan työmatkatkin (50km suuntaansa). Onneksi avopuolisoni pääsee töistä huomattavasti aikaisemmin, joten minun ei tarvitse huolehtia koiran yksinolosta. Tallikäynnit sijoittuvat nykyään viikonloppuja lukuunottamatta iltoihin. Näin talvella se siis tarkoittaa pimeässä menoa, joten kuvamateriaalia en arkisin ainakaan saa. Onneksi meidän tallilla on niin mahtava porukka, että apua arkeen löytyi heti. Elvikselle ilmoittautui heti kaksi innokasta hoitajaa. Toinen entuudestaan tuttu ja toinen uudempi tuttavuus. Elvikselle uusi henkilö on nyt käynyt jo kahdesti ruunalla ratsastamassa. Ensin kokeiltiin kentällä, että toimiiko yhteistyö näillä kahdella. Elvis vaikutti jo alusta saakka tyytyväiseltä ja ratsastajakin tykkäsi. Mitäs siinä siis enempää vatvomaan, kun kultaakin kalliimpi hyvä hoitaja löytyi!


Kuvakaappaus kännykkävideolta: uusi kuski selässä :)

Uskokaa tai älkää, mutta sopivan ratsastajan löytäminen on tosi haastavaa. Pitää olla luotettava, tarpeeksi taitava, säätä pelkäämätön, omalla kulkuneuvolla kulkeva, tarpeeksi kevyt sirolle hevoselle ja kaiken lisäksi sitten pitäisi vielä synkata hevosen kanssa. Joskus olen nimittäin senkin huomannut, että vaikka minusta ratsastaja olisi oikein hyvä ruunalle, niin Elvis ei tykkääkään. Silloin on turha yrittää. Töistä huolimatta olen minäkin toki ehtinyt Elvistä hoitaa ja liikuttaa. Kentällä treenit ovat menneetkin oikein mukavasti, mutta maastossa näin illan pimeydessä on ruunalla vähän liikaa vauhtia. Noh ei kai sitä voi siitä hirveesti moittia. Kyllä minäkin haluaisin illalla mielummin sisälle ruuan äärelle, kuin ulos pimeään ja tuiskuun yksin.

Viikonloppuisin on sitten ihana nauttia tallilla kiireettömyydestä ja valosta. Sunnuntaihin olen tallin lisäksi mahduttanut myös Sisun kanssa agilityharrastukset. Mielelläni nimittäin harrastan Sisun kanssa jotakin, vaikka ihan normaali arkeenkin meillä kuuluu lenkitystä, tallilla käyntiä ja kotitokoilua.  Me ollaan päästy nyt jo agilityn jatkokurssille, joten esteiden määrä kasvaa. Korkeuttakin on nyt jo entisen 10 cm sijasta jo 30cm. Uusia esteitä tähän mennessä ovat olleet pituuseste ja kepit. On se agility vaan niin mukaansa tempaisevaa! Kannattaa kokeilla :)
Mutta tämän pidemmittä puheitta hyvää viikonloppua ja hiihtolomaa niille keillä lomaa on.

Sisun päivät sujuu rattoisasti naapureita kyyläillen

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Onnen potkaisu



Välillä musta tuntuu, että "onni potkii päähän" koko ajan. Epäonnea ja surkeita sattumuksia on ollut välillä ihan riittämiin. Mutta nyt voin kyllä sanoa, että onni on ollut myötä ja tulevaisuus on taas kirkkaampi. Pääsen nimittäin vihdoin eteenpäin urakehityksessäni, kun sain ihan oikean, oman alan työpaikan. Tästä eteenpäin toimin ainakin puoli vuotta sijaisena Sysmässä, maatalouskaupan myyjänä. Kymmenien ja taas kymmenien hakemuksien jälkeen pääsin kerrankin haastatteluun asti ja vielä samana päivänä sain hyppiä tasajalkaa ilosta kuullessani tulleeni valituksi. Ihan mahtavaa, kun tämä työttömänä kituuttaminen loppuu!

Tosin työt taitaa vähän sitten haitata tätä harrastuspuolta, heh. Minulla on Sysmässä ihan 8 tunnin kokoaikatyö ja kun siihen lisätään vielä noin 40 minuutin työmatkat, niin väistämättä jää vähemmän aikaa heppailuun. Mutta enköhän mä silti jotenkin selviä arjesta. Selvisinhän minä lukiosta ja AMK-opiskelustakin koiran ja hevosen kera. Sisun kanssa normaaliarjen lisäksi jatketaan ensi sunnuntaista alkaen taas agilityä. Hommaa siis riittää, joten voi olla, että bloggaamiset ja kuvaamiset jää vähemmälle. Ainakin tulee vähemmän istuttua pleikan tai Netflixin äärellä, heh. Innolla (ja jännityksellä) odotan kyllä ensimäistä työpäivääni.


Kirpsakka pakkanen, mutta niin upea auringonpaiste

Elviksenkin kanssa onni on kääntynyt kenties jo parempaan suuntaan.  Elviksen iho vaikuttaisi alkavan parantua. Uusia kaljuja alueita ei ainakaan ole tullut ja vanhat kaljut hilseilevät ihon uudistuessa kovaa vauhtia. Huh jospa tästä nyt selvittäisiin. Ratsastaessa Elvis on ollut kauhean kiva. Sunnuntaina ja tänään tiistaina ollaan treenailtu kentällä. Ohessa olevat kuvat ja videonpätkä ovatkin Jennan puhelimella sunnuntaina loppuraveista kuvaamia. Elvis on kentällä ollut reipas, omalla moottorilla kulkeva ja samalla täysin kuuliaisesti kuunteleva. Se on tehnyt alusta loppuun saakka parhaansa mukaan kaiken pyytämäni. Ruuna onkin näyttänyt varsin kivaa ravia ja laukkaa, kunhan minä vain osaan/muistan pyytää. Ihan itsestään ei tietenkään hevonen voi täydellistä suoritusta tehdä :D Nyt kun saisi vielä itselleni opetusta niin, että osaisin käyttää tarjolla olevan potentiaalin. Ehkäpä sitten palkkarahoista voisi osan laittaa ratsastustunteihin?





Maastossakin Elvis on ollut oikein edukseen. Vauhtia sillä kyllä on riittänyt, mutta silti se on suoriutunut esimerkiksi kaverin kanssa laukkaamisesta ilman riemun riistäytymistä. Erityisen ylpeä olin Elviksestä eräänä maastokertana, kun ohitimme hämärän aikaan metsäkoneen. Moto oli noin 100 metrin päässä tiestä, metsän keskellä työtä tekemässä. Kirkkaat valot kajastivat ja ryminä kaikui koneen kaataessa ja karsiessa kuusia. Moni hevonen olisi varmaan tässä vaiheessa kääntynyt kotia kohti. Elvis kuitenkin jatkoi eteenpäin, hieman jännittyneenä, muttei kauhuissaan. Se ei säpsähtänyt edes silloin, kun puu tömähti maahan meidän ollessa ihan kohdalla. Kehuin Elvistä vuolaasti koko koneen ohituksen ajan. Kehut saikin sanoa hyvin kuuluvaan ääneen, sillä moton karsiessa oksia meteli oli kova. Kaiken lisäksi ohitettiin vielä tien reunaan pysäköity traktori aivan kasuaalisti. Eipä pidä ruuna moittia, etteikö se olisi maastovarma!

Näihin positiivisiin tunnelmiin onkin kiva lopettaa tämä postaus. Yritän vielä kirjoitella mahdollisimman usein meidän tekemisiä ja tapahtumia. Onhan mulla vielä viikonloput vapaata aikaa!